Katastrofin käsikirja

Sattuipa niin että veljeni ja tämän tyttöystävä saivat pienen hauvavauvan tuossa syksyllä <3 Unasta on tullut rakas perheenjäsen lyhyessä ajassa, ja on ollut ihanaa seurata miten jopa aina eläimiä kieroon katsonut isänikin on mieltynyt tähän uuteen tulokkaaseen ja on ihan niin parasta kaveria pikkuisen kanssa. Veikka tuossa Unan koulutusvaiheen alkuvaiheilla kertoi että Una oli oppinut käskyn ’istu’, mutta oli niin alkuvaiheessa vielä että sanoisit sille mitä tahansa (esim. peruna) niin se tottelee istuen. On se kyllä niin hellyyttävä, ja nykyisin jo melko iso tyttökin. Osaa siis jo istua kunnolla ja muitakin temppuja. Niin ne vauvat kasvaa.

Kategoria: 2015, rakas päiväkirja, Yleinen.
Tagit: hauvavauva, koira, pentu, pikku tyhmeliini, suomenlapinkoira